Nykyisen ylioppilastutkinnon katsotaan alkaneen 26.8.1852, kun keisari Nikolai I vahvisti yliopiston statuutit kirjallisten kokeiden ottamisesta yliopistojen suullisten pääsykuulusteluiden rinnalle ja kokeet sidottiin lukion oppimäärään. 170 vuodessa ylioppilastutkinnosta on tullut kansallinen instituutio, joka on keskeinen osa suomalaista koulutusjärjestelmää.
Alkuvuosina mahdollisuus päästä ylioppilaaksi oli vain harvalla. Ylioppilaalla oli oikeus opiskella Keisarillisen Aleksanterin Yliopistossa (nyk. Helsingin yliopisto) ja uusia ylioppilaita otettiin vuosittain vain hieman sadan molemmin puolin. Keisarin asetuksella sisäänpääsykokeiden näytekirjoitukset siirrettiin järjestettäväksi Suomen yhdeksään lukioon vuonna 1874. Suomen itsenäistyttyä ylioppilastutkinto sai nykyisen muotonsa lukioiden päättökokeena, jota hyödynnetään korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa. Tällöin ylioppilaiden määrä oli kymmenkertaistunut reiluun tuhanteen vuosittain.
Todellinen kasvupyrähdys koettiin 1950-luvulta alkaen, ja 2000-luvulla valkolakkia juhlii noin 30 000 ylioppilasta joka vuosi. Suurimmillaan ylioppilaiden määrä oli vuosituhannen vaihteessa, jolloin ylioppilaita valmistui yli 35 000 vuodessa. Aivan suoraviivaista kasvu ei kuitenkaan ole ollut: 1970-luvun pienet ikäluokat aiheuttivat myös ylioppilaiden määrän pienen kuopan.
Aina tutkinnon järjestäminen ei ole ollut itsestään selvää: ylioppilastutkinnon kokeet jäivät sotien takia järjestämättä vuosina 1918, 1940 ja 1942, jolloin ylioppilaaksi pääsi muilla kriteereillä. Kiinnostava kuriositeetti ovat vuosina 1944–1946 järjestetyt sotilasylioppilaskirjoitukset. Rintamalla mukana olleille ja sieltä palanneille kokelaille haluttiin tarjota mahdollisuus suorittaa tutkinto. Kokeiden järjestelyistä vastasivat armeijan upseerit. Kirjoitettavien aineiden vaatimusta helpotettiin hieman, ja ylioppilaslakin sai hyväksytyllä arvosanalla äidinkielen, vieraan kielen ja vaihtoehtoisesti matematiikan tai reaalin kokeesta.
Suomalainen yhteiskunta ja koulutusjärjestelmä ovat muuttuneet paljon 170 vuodessa, ja myös ylioppilastutkinto on uudistunut monta kertaa. Muutoksia on tehty kirjoitettaviin aineisiin ja niiden pakollisuuteen, kokeiden arvosanoihin, käytettävissä oleviin tutkintokertoihin ja moneen muuhun. Tutkinnon hajauttaminen usealle tutkintokerralle vuodesta 1994 ja mahdollisuus uusia kokeita ovat esimerkkejä laajasti hyödynnetyistä uudistuksista.
Viimeaikaisia isoja muutoksia ovat olleet digitaaliseen koejärjestelmään siirtyminen asteittain syksystä 2016 alkaen sekä kevään 2022 tutkintouudistus, jossa tutkintoon vaadittavien kokeiden määrä nousi neljästä viiteen. Oppivelvollisuuden laajentaminen puolestaan tarjoaa oikeuden maksuttomaan tutkintoon syksyllä 2021 tai sen jälkeen lukio-opintonsa aloittaneille.
Lue lisää ylioppiastutkinnon historiasta