Opetusalan tulevaisuuden näkymät ovat osin huolestuttavia, sillä yhä useampi opettaja uupuu työssään ja harkitsee alanvaihtoa. Katariina Räsänen selvitti tuoreessa väitöskirjaan kuuluvassa tutkimuksessaan opettajien kokeman työuupumuksen ja alanvaihdon harkinnan välistä suhdetta. – Opettajan työn moninaistuessa ja työhön kohdistuvien odotusten kasvaessa myös kokemus työn kuormittavuudesta on lisääntynyt. Opettajat pohtivat työn mielekkyyden rinnalla yhä tietoisemmin myös mahdollista alanvaihtoa, Räsänen kuvailee. Opettajan alanvaihdon harkinta ja työuupumus ovat vaiheittain rakentuvia ilmiötä. Ne kietoutuvat monimutkaisesti toisiinsa ja esiintyvät usein samanaikaisesti ja varsin pysyvästi. Ilmiöiden kielteiset vaikutukset heijastuvat esimerkiksi koulun ilmapiiriin, oppilaiden hyvinvointiin ja suoriutumiseen sekä koulun kehittymismahdollisuuksiin. Työuupumuksen ehkäisyllä merkittäviä yhteiskunnallisia etuja Saatujen tutkimustulosten mukaan opettajat kuormittuvat työssään eri tavoin ja eri syistä. Pitkittynyttä työperäistä stressiä kokevien opettajien on aiemmin havaittu vaihtavan alaa työn kuormituksensa kohtuulliseksi kokevia opettajia useammin. Työuupumusoireita kokeva opettaja voi joko tietoisesti tai tiedostamatta etääntyä vähitellen ammatistaan. Räsäsen ja tutkimusryhmän toteuttamassa tutkimuksessa tarkasteltiin viiden vuoden ajan reilua 300 opettajaa, jotka ilmaisivat pitkittyneesti harkitsevansa alanvaihtoa. Valtaosalla tutkimukseen osallistuneista opettajista työuupumisriski oli joko hetkellisesti tai pitkittyneesti korkea. – Kun työuupumusoireet liittyvät vahvasti alanvaihdon harkintaan, tulisi molemmat ilmiöt tunnistaa ajoissa. Silloin olisi mahdollista vaikuttaa myös työhyvinvointiin. Muutoin tämä yhdistelmä voi heikentää opetuksen laatua, opettaja-oppilas-vuorovaikutusta, suhteiden rakentamista oppilaiden huoltajiin, kollegoiden tukemista sekä viime kädessä ammatissa pysymistä. Ehkäisevillä toimenpiteillä voisikin Räsäsen mukaan olettaa olevan merkittäviä yhteiskunnallisia etuja. Väsymystä, riittämättömyyttä ja kyynistymistä Tutkimustulosten mukaan opettajien uupumisoireista yleisin oli työperäinen väsymys, mutta myös riittämättömyyden tunteet ja kyynistyminen olivat yhteydessä alanvaihdon harkintaan. – Työperäistä väsymistä opetusalalla on havaittu muita ammattiryhmiä enemmän jo vuosikymmenten ajan, ja väsymys esiintyykin yleensä uupumusoireista ensimmäisenä, Räsänen taustoittaa. Opettajilla, jotka kuuluivat kohtalaisen uupumuksen profiiliin, uupumisen taustalla vaikutti ammattiin sitoutumisen puute. Nämä opettajat kokivat ammatistaan puuttuvan mahdollisuuksia sekä uranaikaisen osaamisen kehittämiseen että uralla etenemiseen. – Opettajaprofiilit erosivat siis toisistaan työuupumusoireiden suhteen, mikä viittaa siihen, että opettajat kuormittuvat työssään eri tavoin ja eri tekijöistä johtuen. Työhyvinvoinnin haasteisiin puuttuminen edellyttää opettajalta ongelmien esilletuomista. Johdolta ja päättäjiltä se taas vaatii ongelmien havaitsemista ennakoivasti. Parhaat tulokset syntyvät haasteiden ja ongelmien yhteisöllisestä ratkaisemisesta. Opetusalan ammattilaisten jaksamista pitkällä aikavälillä voi parantaa myös kyky säädellä omaa kuormittumista. – Ennen kaikkea työhyvinvointi vaatii konkreettisia toimia tukea opettajien työssä pysymistä ja jaksamista. Toimet ovat samalla osoitus siitä, että kasvatusalan ammattilaisten työn merkitys ymmärretään. Koulutusjärjestelmällämme ei ole varaa menettää päteviä opettajia, vaan opetusalan pito- ja vetovoimaan on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Tutkimusartikkeli: Räsänen, K., Pietarinen, J., Soini, T., Väisänen, P., & Pyhältö, P. (2022): Experienced risk of burnout among teachers with persistent turnover intentions. Teacher Development. DOI: 10.1080/13664530.2022.2055629 https://doi.org/10.1080/13664530.2022.2055629